Kiinassa, kellomuseossa.

Keskimmäinen lapsistamme, Elias, on opiskelijavaihdossa Kiinassa. Tarkemmin sanottuna Tianjinissa. Hän lähti matkaan 1.syyskuuta ja on paikallisessa yliopistossa yhden lukukauden eli tammikuun loppupuolelle asti. Elias ja kaksi muuta turkulaista luokkakaveria ovat ensimmäiset suomalaiset Tianjinin teknisessä yliopistossa, jossa opiskelee 26 000 nuorta.
No mitäpä sitä äiti ja isä muuta kuin pakkaavat matkalaukkunsa ja lähtevät tapaamaan lastaan :)

Suomalaiset - men in black.

Suurimman osan matkasta vietimme Pekingissä, jonne pojatkin saapuivat viikonlopuksi. Ja hyvä oli kun tulivat; opittiin nopeasti paikallinen metrokulttuuri, ravintolakäytännöt ja tinkaaminen kaupoissa. Tuo viimeinen oli minulle yrittäjänä todella haasteellista - mutta kun mikään kujilla ja marketeissa ei ollut sitä miltä näytti, niin pakko se oli hyväksyä.

Ruoka oli sitä miltä näyttikin ja tosi hyvää!

Pekingin ankkaa Pekingissä.

Mihinkäs sitä kellokauppias menisi lomallaan muualle kuin kellomuseoon.
Pekingissä Kielletyn kaupungin muurien sisällä sijaitsee Kiinan entisten hallitsijoiden kelloista koottu museo. Upeita kelloja, monet ensisijaisesti kauniita koristeita. Kellojen koko vaihteli pikkuriikkisistä valtaviiin jätteihin.
Käynti  hiveli silmiä mutta oli myös opettavainen: En ollut aiemmin tiennyt kuinka paljon myös Englannissa ja Ranskassa on ollut kelloteollisuutta ennen "Sveitsin nousua valtaan".

Mielenkiintoinen maa. Mielenkiintoinen matka. Mukavaa oli tulla takaisin Suomeen. Ja töihin.

Ja vähän uuttakin...

KOLMEN KELLOSEPÄN PÄIVÄ

Viime viikon torstaina kelloliikkeessä työskenteli kolme kelloseppää ja samalla tehtiin uusi asiakasennätys:
Klo 12-17 välisenä aikana kelloliikkeessä asioi reilusti yli 100 asiakasta vanhat ja vähän uudemmatkin kellot matkassa mukana. Oli todella mahtavaa nähdä ja todeta, kuinka paljon vanhojen kellojen tarinat kiinnostavat uusia sukupolvia.
Näimme päivän aikana upeita harvinaisuuksia mutta myös yleisempiä, klassisempia malleja.
Kiitos kaikille paikalla olleille pitkistä hermoista jonon tiiviissä tunnelmassa - toivottavasti kaffe ja pulla maistuivat.

Suomalaiselle, maailmallakin laadukkaaksi todetulle kellosepän työlle on edelleen tarvetta ja kysyntää. Vanhoille kelloille on löytynyt uudet käyttäjät, uusi sukupolvi, joka haluaa kulkea isopapan vanha, kunnostettu automaattikello ranteessa, tai moderni koti, jonka seinää koristaa mummun ja vaarin vanha, häälahjaksi saama raksuttava seinäkello.







Päivän aikana kolme kelloseppää tutki, arvioi ja selvitti useiden vanhojen kellojen tarinan, mm. seinäkellojen.


Päivää jatkettiin vielä toisella näkökulmalla:
Illalla Watch Service Finland Oy:n kellosepät Antti Vaherno ja Antti Kuitto jatkoivat työpäiväänsä kertomalla Turun alueen akviivisille kelloharrastajille mekaanisten rannekellojen huolloista. Pelkästään kellomiehistä koostunut porukka esitti kysymyksiä ja sai toivottavasti uutta infoa harrastuksensa tueksi. Keskusteluissa käsiteltiin huoltojen välejä, saatavuutta, kunnossapitohuoltoja ym. kellojen elinkaareen ja arvoon vaikuttavia asioita.
Paikalla oli myös Hirsch- rannekkeiden Suomen edustaja Juha Tuikka, joka kertoi Hirsch rannekevalmistuksen tarinan historiasta nykypäivään sekä asiaa ja ohjeita rannekkeiden huolloista.